Päivitystä vaihteeksi

Hei taas.
On ollut aika kiireistä viimeaikoina. Oon saanut uusia kavereita, ja enää ei tarvitse olla niin paljoa yksin. Paniikkikohtauksia ei ole ollut suunnilleen kuukauteen.

Lipsuin viiltelyssä pari viikkoa sitten. En tiedä mitä se oli, ahdisti ihan kamalasti. Purin sheiverin ja viiltelin käteen ja toiseen jalkaan. Jäljet on taas arpeutuneet, että ei se niin haittaa. Silti vähän tyhmä olo edelleen. Olin ollut jo suhteellisen kauan viiltelemättä ja sitten jostain pusikosta pomppaa riippuvuus ja... niin. Mutta jatkan lopettamista.
Tällä hetkellä on nälkä. Koko päivän aikana oon syönyt vain pari pikku karjalanpiirakkaa ja perunan, ja juonut energiajuomaa. (Ja vähän karkkia koska loma) Mutta silti ihan kamala olo. Jos sitä raahautuis syömään jotain.
Oon vähän miettinyt tän blogin poistamista. Nykyään tunnen elämää enkä kuolemaa elämässä, ja on jollain tapaa masentavaa miettiä vanhaa itseään. Mutta ehkä mä en poista, ainakaan vielä.

Kaiken kaikkiaan on parempi olo. Ainakin toistaiseksi.

Päivitystä

Olen taas ollut hetken poissa. En siksi, että minua ei olisi huvittanut, vaan on ollut ongelmia tunnuksien kanssa... Se perus salasanan unohtaminen, ehheh.

No, tällä välillä on taas tapahtunut kaikkea. Oikeastaan.. käännettä parempaan päin.
Päätin lopettaa viiltelyn, heitin terät roskiin. En mä oikeasti ole varmaan ikinä halunnut hajottaa itseäni enempää. Siinä oli tarpeeksi että on sisältä niin rikki että on valmis tuhoamaan itseään vielä ulkopuoleltakin, mutta ehkä se helpottaa nyt. Äiti tietää mun viiltelystä, mutta se ei oo mulle vihainen vaikken olekaan puhunut lopettamisesta mitään. En halua ratketa taas aukomaan ihoa ihan päättömästi, olen saanut jo ihan tarpeeksi pysyviä arpia aikaan. Jos kuitenkin sattuisi jotain, esimerkiksi isoja riitoja kaverien kanssa tai jotain muuta, menettäisin ystäviä, perheenjäsenen jne., en tiedä voisinko pysyä erossa teristä. Toivon parasta ja pelkään pahinta-

Tilanteeseeni on vaikuttanut positiivisesti se, että olen löytänyt uusia kavereita ja kiinnostuksen kohteita, sellaisia vapaaehtoisia jotka piristävät ja parantavat oloa. Tavallaan kuitenkin pelkään että patoan ihan huomaamattani kaikkea sisälleni ja hajoan siihen taas myöhemmin, apua... Mutta ainakin nyt on hyvä olo.
Takaraivoon sattuu. Löin sen perjantaina metalliputkeen leikkipuistossa, kolautin ihan voimalla. Siinä on edelleen pieni kuhmu, mutta ärsyttävintä on se, että siihen koskeminen sattuu. Nyt saatana.
Takkini tuoksuu ihan bensalta. Kotoisa tuoksu, hih.

Syömisten kanssa on niin ja näin. Perus arkipäivänä saatan syödä aamupalan ja jtn koulussa, sitten seuraavaksi illalla teetä... Jos päivällä vain on ajamassa/kyydissä, ei tule syötyä mitään- ehkä karkkia tai energiajuomaa jos jollain on rahaa.
Koulupaineet alkaa helpottaa. Kokeet ei tunnu enää niin pakotukselta, esimerkiksi terveystiedon kokeeseen on ihan kiva lukea. Ja osa kokeista on ollut jo niin, että niistä aineista ei enää tule testejä.

Riparia odotellessa... Konfirmaatiot ja kaikki ahdistaa kuitenkin ihan luvattomasti. Se on vasta kesällä mutta silti, ei ei ei en halua.

-

Kirjoittlen tänne taas kun voin. Abouttiarallaa viikon tauko tulossa, vähintään.

Harhakuva

Ei sekään sitten kestänyt. Kuulin kaveriltani, että tyyppi josta puhuin hämmentävänä, on vain esittänyt kaveria ja levitellyt mun asioita. Oikeasti sitä ei ole kiinnostanut mun asiat missään vaiheessa ja se on vaan nauranu mulle ja ku oon kertonu jos on paska olo, se on kertonut siitä muillekkin ja nauranut.
Se vitun lähes puoli vuotta jonka oon sem tuntenu on ollu mulle kuitenki hyvää aikaa. Sen ansiosta ehkä oon edelleen hengissä. Mä tykkäsin siitä. Se sai mut uskomaan itteeni. Ja se saa tän tuntumaan tuhat kertaa pahemmalta, se vanno et voin luottaa siihen, se sano et ihmiset on muualla erilaisii kuin tääl, et se ei koskaan petä mun luottamusta ja välittää musta.
Tässä se huomataan, ei vittu kehenkään voi luottaa. Vihaan itteeni kun kuvittelin että ihmiset muuttuu ja kaikki tulee paremmaks ja et voin luottaa pitkän ajan jälkeen taas toisiin ja kertoa mulle ajankohtaisista ja tärkeistä asioista.
Olin eilen yökylässä kaverilla kun kuulin niitä juttuja. Nukahdin joskus neljän jälkeen yöllä, itkin sängyssä ja tuntui ihan kamalalta.
Terät oli mukana. Hipsin vessaan vetämään käsiin viiltoja, läpsäisin laastarit päälle ja menin nukkumaan.
Aamulla oli vähän rauhallisempi olo. Laitoin välit poikki. Tavallaan se helpotti, tavallaan ei. Välitän siitä vieläki mutta nyt myös näen sen tunteettomana pelaajana ja pelkään sitä. Ja muitakin ihmisiä nyt.
Jos petyn vielä, en oikeasti enää voi luottaa keneenkään. Rikkinäinen, siltä tuntuu.
Kun tulin kotiin, siivosin ja söin karkkia. Läski, mikään ihmekään että kukaan ei voi tosissaan välittää susta
Kohta meen saunaan ja illemmalla skypeen kaverin kanssa vaikka pelottaakin että mitä se sanoo mitä mä sanon vihaako se mua kertooko se vielä jotain pahempaa
Joskus tekee vaan mieli kuolla
Hitaasti kivuliaasti ja järjestelmällisen kylmästi ihan kuin viha
Teippi ja liima, mikä pari. Kerään itseni kokoon ja näytän muille että en oo mikään tiskirätti ja mua ei kohdella kuin halutaan mutten pysty siihen, en ainakaan vielä ja tarvisin apua mutta sattuu
Ilmaisia haleja otetaan vastaan.

Uniongelma

Tekisi mieli nukkua. Kuitenkaan en halua, enkä osaa edes selittää itselleni että miksi. Haluaisin vain juoda appelsiinimehua ja olla iloinen.
Sen sijaan mulla on taas mietittävä hämmentävä ihminen. Miks se on mulle kiltti? Ja miks se on kiltti ja valehtelee mulle? Suojellakseen? Piristääkseen? En tiedä edes haluanko kuulla totuutta kun harhakuva on niin hyvä.
Olen ollu hereillä reilut lähes 31h. Vastaa yli yhden promillen humalatilaa. Siltä se tuntuukin, kirjoitusvirheitä ja päässä heittää. :|
Olis niin helppoa nukahtaa kun aika kuluu hitaasti. Tää on viivytystaistelu. Ehkä huomenna voisin valvoa jos nyt luon pohjan ja perseen unirytmin vääristymälle ja annan lopullisen armoniskun viikonlopun valvomisilla.
Nukkukaa te muut hyvin.

Lumisade

Paskaa. Taivaalta sataa puolinestemäisiä paskapalloja. Räntää. NYT HELVETTI
Erikseen laittaa hiukset nätisti aamulla ja koulussa näyttää vitun ruumiilta. Kouluun tullessa ei näe niin vittuakaan ja on helvetin liukasta.
Tää päivä on ollu tähän asti vähän niin ja näin. Koulussa oli tylsää, päässä humisi ja oli kylmä. Nyt väsyttää. Valvoin ja luin kokeeseen. Sitten oli nukahtamisongelma ja sitten näin kerrassaan hurmaavan unen. Olin menossa naimisiin jonkun kanssa, en edes tiennyt nimeä ja leivoin unessa kakun. Aamulla oli vähän watafffff-olo.
Kurkkua kuristaa. Söin äsken, mutta on taas nälkä. Vituttaa, tänään olisi vielä tekemistä mutta unenpuute tappaa mut.
Tekee mieli tehdä jotain typerää. Viiltää, testata kestääkö jää, liukastua tahallaan ilman kypärää ja loukkaantua, mennä makaamaan ulos lumeen ja olla siellä niin kauan etten enää tunne kylmää. Lumi olisi peitto ja mua väsyttäis.
Eilen yksi kaveri oli käymässä. Oli ihan mukavaa. Minusta on mukava kuunnella mitä muut sanovat ja ajattelevat. Monen ihmisen juttuja kun kuuntelee, niistä muodostuu kokonaiskuva. Näkökulmat ja ajatukset avartavat, kolmas silmä aukeaa ajattelemaan.
Salaisuudet on tarkoitettu piilotettaviksi. Hautaan asti hiljaisuus
Ja haudassa
Hiljaisuus
Siitä ei pääse koskaan ylitse
Se puristaa multaiset luut rikki
Hiljaisuus elää
Mutta on samalla kuolema
Ajatukset lentelee

Päiväunia

Väsyttää taas. En oo valvonu, mutta painajaisputki menossa. Oon väsyny ja mielialat heittelee. Nukun koulussa, pää pulpettiin ja kops se nukahti kesken lauseensa ja herätessä päähän sattuu ja otsassa on punainen laikku.
Musta tuntuu et kaikki sisällä hajoaa mutta kuori on kunnossa
Miks tyylin takia pitää saada niin paljon alentavia kommentteja
Mutta niihin voi vastata vaan keskisormet pystyssä ja sanoa ettei kiinnosta, ei se ole niiden vika et muhun sattuu vaan mun oma koska en osaa olla tuntematta
(piilota se)
Äläkä näytä sitä
(Pois näkyvistä)
Niin et ole heikko
(Älä ajattele sitä)
Mun tekis mieli kirkua ja heitellä tavaroita
Mutta en mä voi
Ja itkettää

Otsikko on yliarvostettu asia

Pari viimepäivää on ollu ihan mukavia. Oikeastaan fiilis ei yleisesti ole jumittunut mihinkään negatiiviseen.
Sunnuntaina olin yksin kotona. Porukat lähti käymään sukulaisilla ja järjestin kohtauksen. En halunnut mukaan, ja tuntuu siltä, että mulla on vähän sananvaltaa asiaan kun kotona oli sotkuinen huone ja lukemattomat läksyt, joita ei olisi jaksanut illalla. Se oli vähän negatiivinen juttu, mutta olin lähes 6 h itsekseni ja siitä tuli hyvä fiilis.
Aluksi siivosin huoneeni ja keittiön, ja laitoin töitä tehdessäni musiikkia yhteiseltä pöytäkoneelta. Netti oli ovelasti katkaistu mutta ei siihen mikään kaatunut, olin aikaisemmin kopioinut koneelle ihan kiitettävästi musiikkia. Ei tarvinut miettiä ketään muuta. Missä asennossa on, millä ilmeellä, sama näyttääkö harakanperseeltä, saa olla rauhassa ja tehdä mitä haluaa. Loppuaika sitten oli chillin' chillin' itekseni.
Eilen tein ulkonäkömuutoksen. Voi vain sanoa, että helpotti elämää aika kummasti.  Muutenkin tuntuu, että pukeutumisen ja ulkönäön kanssa olen enemmän itseni kuin aiemmin. Se sekoittaa persoonallisuutta, kun ei voi kuvastaa itseään ulkopuolelle. Se, ett näyttää joltain, mitä ei ole, ei tunnu mukavalta, se tuntuu siltä, kuin olisi väärässä ruumiissa. (Huih. Alkaa kuulostaa siltä kuin en haluaisi ollan omaa sukupuoltani :'D)
Anyways, oli ihan ok koulupäivä. Tosin... Väsyttää kamalasti, ja olen kai sen näköinenkin. Makoilen sängyllä, ja silmät alkaa painua kiinni. Menin eilen aikaisemmin nukkumaan ja nukuin arviolta yli 8h. Näin henkisesti kamalia ja mutkikkaita unia, ja aamulla heräsin kuristavaan tunteeseen, ja oikeastaan vieläkin on sellainen olo, että unen tapahtumat voisivat toteutua ja en halua koskaan olla rekan kyydissä (ei onneksi ehkä tarvitsekaan :))
Kaikkien kivojen juttujen lisäksi mulla on sitten kiva olo ihanan ihmisen takia. Ei siitä sen enempää, mitään ei luultavasti kuitenkaan tule tapahtumaan, mutta ainakin minulla on parempi olo hänen takiaan.
Toisaalta kuitenkin tuntuu, että pian taas tulee jokin kriisi ja sitten taas vituttaa, kuinka oon koskaan voinut sanoo olevani iloinen. Toivottavasti niin ei käy pian, kuudes aisti hyshys :d
Tänään ei varmaan tule tehtyä enää mitään järkevää, läksyt ehkä. Huoh.
Hyvää tiistaita teille :)

Tilannepäivitystä

Sorkin blogitekstejä, ja ne menivät ihan epäjärjestykseen. Snif.
Poistin vanhoja postauksia. Kun katsoo itse vähän eri kuvakulmasta, huomaa, että ehkä ihan kaikkea ei tarvitse kertoa. Sen lisäksi olen miettinyt enemmän yksityisyyttäni. En halua joutua tunnistetuksi tekstieni perusteella. (Tavallaan myöhäistä... Mutta ei se ole niin vakavaa. Pääasia että kukaan muu ei tajua kuka olen.)  Kuka tahansa varmasti ymmärtää, että en haluaisi esimerkiksi äitini löytävän tätä blogia. Sen jälkeen joutuisi puhumaan vähän vaivaannuttavistakin jutuista. Ja jos se ei ole tähän mennessä huomannut että jokin on vialla, ei sillä sitten ole niin väliä.
Väsyttää. Vaikka ei ole edes tullut valvottua kamalan paljon, jossain kohtaa päivää vain huomaan istuessani, että pää on ihan puuroa, ja mikä tahansa makuualusta on kuin lahja taivaasta. Sitten vain nukahdan.
Öisin taas tulee mietittyä ihan liikaa kaikkea, kun pitäisi nukkua. Ei kauhean kivaa, mutta siihenkin tottuu. Ja ainahan sitä voi nukkua koulussa.
Oon miettinyt, jos tekisin lähiaikoina jonkinlaisen kuvapostauksen johon tulisi kaikkea satunnaista, jollain tapaa elämääni liittyvää tai muuten vain kuvia jotka kolahtavat.
Mielialani on ollut vähän parempi. Silloin kun ahdistaa, sen on saanut itkettyä pois. Eilen jopa menin ulos kaverien kanssa, ehkä menen tänäänkin. En yleensä jaksa edes kysyä lupaa mennä, jollain tapaa tuntuu paremmalta olla yksin. Mutta oli se kuitenkin ihan mukavaa, chilling chilling.
Päässä tuntuu vähän hajanaiselta.  Tarvitsisin lisää kontrollia elämääni, mutta ne asiat, joihin haluaisin vaikuttaa, eivät ole vaikutusvaltani piirissä. Ehkä voin sitten joskus aikuisena vaikuttaa niihin. Siihen asti on keksittävä jotain muuta, millä luoda illuusion vallasta ja hallinnasta
(turvallisuudesta)
Ja luoda ympärilleen kuplan jossa tuntiu hyvältä olla
(turvallisuudesta)
Ja hautautua sängyn pohjalle
(turvallisesti)

En kestä itkeviä lapsia. Enkä kyllä itkeviä aikuisiakaan. Tai oikeastaan niitä itkemisen ääniä. Se ahdistaa, tulen vihaiseksi ja rauhattomaksi.

Hmm. Perjantai, 13. Maaliskuuta. Ei voi muuta sanoa kuin että jos tänään tapahtuu jotain pahaa, se on tämän päivän vika. Ehkä koko epäonni on vain valtioiden juoni ja juonen varjossa valtiot toteuttavat omia pimeitä puuhiaan. En tajua itseäni. Voisin mennä nukkumaan jos vaikka saisin itsekin selvää ajatuksistani.

Hei taas

En tajua, kuinka pariin kuukauteen mahtuu niin kamalasta kerrottavaa. Alamäkiä, ylämäkiä, paskaa monta sangollista.
Halusin vaan ilmottaa, että oon vielä hengissä. Mulla on vaan ollu sellanen olo etten haluu puhua, enkä enää tajua mitään.
Lupaan yrittää taas kirjotella kun saan inspiraatiota... On ollut aika lattea olo viimeaikoina.

Tajuissani taas

Tuntuu taas siltä, että tunnen ja voin olla onnellinen.
Lopetin viiltelyn uutenavuotena. Toivon, etten enää päädy pitämään sitä vaihtoehtona. Mutta ehkä minun ei tarvitse :)
Osaan ehkä käsitellä ajatuksiani ja tunteitani vähän paremmin. En tiedä vieläkään mitä haluan ja mitä aion, mutta pystyn elämään sen kanssa. Elämässäni on ihmisiä, jotka pystyvät neuvomaan ja tukemaan minua, jos elämäni tuntuu valuvan hukkaan.
Tänään on ollut ihan kiva päivä. Katsoin tällä viikolla Sormusten herra - elokuvatrilogian. Olen fani. Ja kova sellainen :D
Ja vielä...anteeksi hiljaisuuteni. Yritän kirjoitella enemmän.

~viiltämällä sen suonistani ulos valutan~

Minulla on paha olo. Olen tänään syönyt 50g karkkia ja jtn ranskalaisia ruoaksi...oli pakko.
Aamulla ihan tosi yritin syödä, yritin. Mutta pelkkä kaakaokin sai minut melkein oksentamaan. Nyt en sitten ole edes yritäänyt kunnolla. Jotain pientä on pakko...⬆että pysyn suunnilleen tajuissani.

Sain pleijerisuunnitelman valmiiksi kaverini kanssa. En muista olenko tästä jo kirjoittanut...jos en niin selitän myöhemmin.

Tämä päivä sisältää vielä kokeeseen lukemista (matikka, ruotsi, kemia ja terveystieto, niistä kokeet on jo olleet)..historia. Lempiaineitani, mutta en jaksa enkä pysty keskittymään.

Pitää yrittää vielä syödä jotain, edes nestemäisenä. Kaakaota taas?

Mikä mua vaivaa... Mietin, miltä veri ja appelsiinimehu maistuisivat yhdessä. Olen miettinyt sitä jo kauan, se ajatus ei katoa.

:c nnoh...  Miten vain. Tahdon vain terän.  Onnekas minä... Omistan 3. Hyvää loppuiltaa kaikille

Tänään voisin valittamisen sijaan selittää omaa kantaani jostain.

Mediassa on viimeaikoina puhuttu aika paljon tasa-arvoisesta avioliittolaista... Mikä olikaan nimeltään.

Oma kantani on tällainen:  Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Homoille on rekisteröidyt parisuhteet.

Minulla ei ole mitään homoja vastaan. Homot ja muut seksuaalivähemmistöön kuuluvat ovat ihmisarvoltaan täysin samanlaisia.

En tosin ymmärrä sitä, että paskaa niskaansa julkisuudessa saavat ne henkilöt, jotka eivät puolla uudistusta. Netti on täynnä vuodatuksia Päivi Räsäsestä, kaiken kieltämisestä ja muusta tällaisesta halventavasta _paskasta_.

Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat polkevat muiden näkökannat alas parustellen sanalla "suvaitsemattomuus". Sitä on monenlaista...mutta kannattaisi huomioida se, että on eri asia olla puoltamatta tätä uudistusta kuin hakata homo sairaana ihmispaskana.

Jos juttu menee läpi, eniten minua ärsyttäisi media. Ask, uutiset, netti ylipäätään täynnä vain sitä yhtä näkökantaa. Ylimielisyyttä ja vittuilua asiaa vastaan olleille. Voi helvetti...

Btw vähän "myöhässä" tämä juttu mutta siinä minun kantani.

Tänään suunnitelmissa mennä katsomaan Hobitti III erään tuttavan kanssa. Sosiaalinen tilanne, hermostuttaa. Mutta eiköhän se siitä :) hyvää viikonloppua kaikille.

Player

Pleijeri. Mitä sanasta tulee mieleen? Varmasti aika paljon kaikkea negatiivista. Tähän asti en niistä ole liiemmin kärsinyt, mutta nyt minusta on kiinnostunut jo kaksi.
 Ja molemmat ovat aiemmin iskeneet kaveripiirisssäni muita. Haha saatana... Aiheuttivat paljon paskaa oloa kavereilleni. Miten kostaa? Lyömällä takaisin.
 Voin leikki kiinnostunutta. Voin flirttailla ja söpöillä, olla kiltti. Ja sitten kun tarttuvat koukkuun, sanon ettei kiinnosta.

Henkisesti tuntuu kuolleelta.
Se minulle tärkeimpiin ihmisiin kuuluva vain ignooraa ja en voi sanoa mitään... Paska olo. Miksei voi sanoa suoraan jos ei halua puhua mulle? Onko se vika mussa?

Mä oon miettiny tosi paljon kuolemaa. Joulu on tulossa... Mitä jos tappaisin itseni sen jälkeen? Voisin viettää hyvää aikaa läheisten kanssa sitä ennen. Ottaisin kaiken irti siitä ajasta. Ja kun poistuisin täältä, saisin rauhan.

En tiedä teenkö sen.

Minua ahdistaa. Antaa veren valua...

terää

Viilsin maanantaina ja tänään pari syvää
Olo on kauhea
En menny maanantaina kouluun... Ja jäin kii lintsaamisest
Näin painajaisia hukkumisesta ja rahapeleist
Nyt rauhotuin terillä
Mutta tärisen edelleen ja mua oksettaa
Huomenna parempi, jooko?

Parempaa aikaa

Mä muistan miten helppoa oli pienenä ajatella jotain. Pystyin kuvittelemaam imurille siivet, vahaliiduista salapukuisia pikkuihmisiä ja nukkekodin nuket liikkuivat salaa öisin...

Miks se ei onnistu enää? Keskittyminen on hankalaa, enkä osaa erottaa kuvitelmiani todesta. Ne ovat paljon lievempiä, mutta roikkuvat senkim edestä kiinni todellisuudessa. Minua pelottaa, joki avaa oveni ja kävelee luokseni, mutta ovi ei aukea eikä ketään näy. Ahdistun, pelottaa.

Silti on mennyt paremmin. En ole viiltänyt kuin yhdesti (ja vain yhden viillon) siitä kun viimeksi kerroin tehneeni niin. Minut laitettiin lupaamaan etten tee niin.

Olen tunteissa sekaisin... Voi luoja, miksi on mahdollista pitää useammasta yhtä aikaa? Ja miksi siitä on niin helvetin vaikea pitää päätään kiinni? Tyhmä minä.

Eilen oli kuitenkin suhteellisen hyvä päivä. Oltiin porukalla ulkona kavereiden kanssa. Vaikka selvinä oltiinkin, meno oli aikas häröä. Mahtava paikka yllytyshullulle, huhhuh.

Illalla juttelin skypessä yöhön asti kivan tyypin kanssa c: Vaikka laatu ei kauhean hyvä ollutkaan, oli yksinkertaisesti ihana puhua kyseiselle henkilölle :) leijun.

Ihmiset pitää mut pinnalla. Ne myös osaa upottaa, mutta ainakin joskus ilmeisesti kaverit on lääke kaikkeen. Tästä päivästä en tiiä kuitenkaan. Väsyttää.

Kuulokkeet hajos. Ihmissuhteet solmussa, hermot riekaleina ja ärsyttää.
Osa asioita on vähän selvempiä nyt. Huh sentään.

Väsymys

Parempi päivä välissä vaikkei kauhean hyvä tämäkään... Tekee mieli tappaa itseni ja viiltää, mutta kaveri kielsi. En aio noudattaa mutta vähentää mun pitää tän viiltelyn kanssa.

Mä oon niin väsyny.

Mulla on tosi paha olo. Sain koulussa itkukohtauksen, ja kaverit kyseli et mikä on. Käskin niitä jättämään mut rauhaan ja kuivailin silmäni siinä kuiviksi. Seuraava tunti oli niin puuduttava, että vain upposin pääni sisälle miettimään.

Mietin ihmisyyttä. Ihminen on outo eläin. Kun ihmisen läheinen ihminen kuolee, ihminen on surullinen ja kyhjöttää jossain itsekseen. Kuitenkin se kiskoutuu jossain vaiheessa muiden ihmisten joukkoon takaisin ja etsii turvaa muista ihmisistä.

Kun ihminen ihastuu/rakastuu, hän etsii potentiaaalista lisääntymiskumppania. Ihminen tarvitsee turvaa ja läheisyyttä, jotta voi hyvin. Murrosikään asti sitä tarjoaa perhe. Murrosiän aikana ja jälkeen sitä alkaa etsiä ystävistä ja kumppaneista.

Miten liittyy minuun? Minulla on ystäviä, mutta ei ollenkaan turvallisuuden tunnetta. Tarvisin sen jonkun lähelle, niin että voi maata jonkun vieressä ja tuntea ruumiin lämmön omallani. Haluaisin tietää, että muut hengittävät ja ovat todellisia. Ei se oikein tunnu siltä.

Tarvin ruumiillista läheisyyttä. En todellakaan seksiä D: vaan JUMALAUTA JONKUN josta pitää kii ja jonkun joka käyttäis muhun aikaa, halais mua ja kattois mun perään. Jos mulla olis sellainen tyyppi, en viiltelisi, joisi, polttaisi ja voisin jopa päästä yli menneistä.

...saattaa olla että tänään on bileet ja teriä. Päivitän taas jossain vaiheessa

Ihmiset elämästäni

Mua väsyttää ihan suhteettomasti ottaen huomioon sen, etten tee melkein mitään, ja sen, miten paljon nukun.
 Mulla ei oo hyvä olo. Oon surulline, turhautunu ja vaan nii kyllästyny kaikkeen. Tähän voidaan laskea vielä sekin, että vihaan itseäni, kun olen purkanut kaikkia huoliani läheisilleni. Oikeastaan... Sain juuri idean. Listaan kaikki elämääni kuuluvat ihmiset.

Äiti. Jokapäiväinen kapine, itsestäänselvyys, joka kuitenkin merkitsee niin paljon ja jota ilman en osaisi elää. Unohtuu niin monesti sanoa, että hän on minulle tärkeä. Ja silti hän on se, joka pystyy eniten satuttamaan vaikkei edes tarkoittaisi.

Isäpuoli. Ihminen joka on ollut elämässäni kymmenisen vuotta. Edelleenkään en tunne kunnolla. Aiheuttaa usein paskan olon huomautuksillaan, ja saa minut varovaiseksi ja sulkeutuneeksi jos on kotona. Vihaan sitä.

Sisarukset. Hyviä ja huonoja puolia. En osaa suhtautua heihin ja myönnän ylenkatsovani heitä... En aina tahallani mutta niin teen silti.

Julie. Vihaan, en luota täysin ja silti hän on yksi niistä harvoista joiden kanssa voin nauraa ja viettää toisinaan aikaa. Ystäväni. Ristiriitaista.

"Romeon" Julia... Kärsii ehkä eniten purkauksistani, mutta jaksaa aina lohduttaa, on tärkee ja ihana ihminen.

Veli. Ei veli varsinaisesti, mutta silti ihminen johon maailmassa eniten luotan. Näen noin kerran viikossa.

Poikaystävä. (Joka muuten vaihtui tässä välissä... En olisi uskonut) Maailman tärkein ihminen. Sille voi aina puhua mitä vaan ❤ toimii tietty molemmin puolin. Enpä tiedä että mitä tekisin ilman.

Siinä ne jotka nyt ekana tulee mieleen.