Mulla on tosi paha olo. Sain koulussa itkukohtauksen, ja kaverit kyseli et mikä on. Käskin niitä jättämään mut rauhaan ja kuivailin silmäni siinä kuiviksi. Seuraava tunti oli niin puuduttava, että vain upposin pääni sisälle miettimään.

Mietin ihmisyyttä. Ihminen on outo eläin. Kun ihmisen läheinen ihminen kuolee, ihminen on surullinen ja kyhjöttää jossain itsekseen. Kuitenkin se kiskoutuu jossain vaiheessa muiden ihmisten joukkoon takaisin ja etsii turvaa muista ihmisistä.

Kun ihminen ihastuu/rakastuu, hän etsii potentiaaalista lisääntymiskumppania. Ihminen tarvitsee turvaa ja läheisyyttä, jotta voi hyvin. Murrosikään asti sitä tarjoaa perhe. Murrosiän aikana ja jälkeen sitä alkaa etsiä ystävistä ja kumppaneista.

Miten liittyy minuun? Minulla on ystäviä, mutta ei ollenkaan turvallisuuden tunnetta. Tarvisin sen jonkun lähelle, niin että voi maata jonkun vieressä ja tuntea ruumiin lämmön omallani. Haluaisin tietää, että muut hengittävät ja ovat todellisia. Ei se oikein tunnu siltä.

Tarvin ruumiillista läheisyyttä. En todellakaan seksiä D: vaan JUMALAUTA JONKUN josta pitää kii ja jonkun joka käyttäis muhun aikaa, halais mua ja kattois mun perään. Jos mulla olis sellainen tyyppi, en viiltelisi, joisi, polttaisi ja voisin jopa päästä yli menneistä.

...saattaa olla että tänään on bileet ja teriä. Päivitän taas jossain vaiheessa

Ihmiset elämästäni

Mua väsyttää ihan suhteettomasti ottaen huomioon sen, etten tee melkein mitään, ja sen, miten paljon nukun.
 Mulla ei oo hyvä olo. Oon surulline, turhautunu ja vaan nii kyllästyny kaikkeen. Tähän voidaan laskea vielä sekin, että vihaan itseäni, kun olen purkanut kaikkia huoliani läheisilleni. Oikeastaan... Sain juuri idean. Listaan kaikki elämääni kuuluvat ihmiset.

Äiti. Jokapäiväinen kapine, itsestäänselvyys, joka kuitenkin merkitsee niin paljon ja jota ilman en osaisi elää. Unohtuu niin monesti sanoa, että hän on minulle tärkeä. Ja silti hän on se, joka pystyy eniten satuttamaan vaikkei edes tarkoittaisi.

Isäpuoli. Ihminen joka on ollut elämässäni kymmenisen vuotta. Edelleenkään en tunne kunnolla. Aiheuttaa usein paskan olon huomautuksillaan, ja saa minut varovaiseksi ja sulkeutuneeksi jos on kotona. Vihaan sitä.

Sisarukset. Hyviä ja huonoja puolia. En osaa suhtautua heihin ja myönnän ylenkatsovani heitä... En aina tahallani mutta niin teen silti.

Julie. Vihaan, en luota täysin ja silti hän on yksi niistä harvoista joiden kanssa voin nauraa ja viettää toisinaan aikaa. Ystäväni. Ristiriitaista.

"Romeon" Julia... Kärsii ehkä eniten purkauksistani, mutta jaksaa aina lohduttaa, on tärkee ja ihana ihminen.

Veli. Ei veli varsinaisesti, mutta silti ihminen johon maailmassa eniten luotan. Näen noin kerran viikossa.

Poikaystävä. (Joka muuten vaihtui tässä välissä... En olisi uskonut) Maailman tärkein ihminen. Sille voi aina puhua mitä vaan ❤ toimii tietty molemmin puolin. Enpä tiedä että mitä tekisin ilman.

Siinä ne jotka nyt ekana tulee mieleen.

Mulla on niin kylmä. Palelen ja palelen, mutta koskaan en saa lämpöä kiinni.
 Löysin terän eilen pitkän etsinnän jälkeen. Suostuin uskomaan että se oikeasti on olemassa vasta joskus viiden viillon jälkeen. Sittenkään en ollut varma, vielä pari. Aloitin juuri uuden terän takia. Se on niin helppoa.
 Koulussa menee paskasti. Matikankokeessa laskus olivat jonkinlaista puuroa. Tuijotin mutten tajunnut niitä, en ymmärtänyt teoriaa. Ahdistuin ja halusin panna paikat paskaksi. Sen sijaan painoin pään käsiin ja yritin itkeä.
 Se ei onnistunut. Se ei ole onnistunut pariin viikkoon vaikka mitä olen yrittänyt. Tuntuu paskalta mutta kyyneliä ei vain saa silmistä...
 Positiivista tänään:
-Vietin aikaa koulussa ystävien kanssa
-Sain kuulla iloisia uutisia :3
-En myöhästynyt koulusta

Negatiivista:
-On väsyttänyt taas
-Sorruin
-Huoneeni on sotkuinen mutten jaksa siivota
-Yleisvituttaa

Nääh, sellasta tänään.

Muutokset

Miks en osaa sanoa niistä mitään? Parin viikon välein olen aina uusi ihminen. Kaikki muuttuu liian usein. Ihan liian usein.
 Vai olenko se vain minä? Liikaa ongelmia, jotta pysyisin kasassa. Haluanko mukautua johonkin muottiin? Mikä tässä on vikana?
 Joskus sitä vaan huomaa, että asiat on taas ihan eri tavalla kuin äsken. Haluan erilaisen ulkonäön kuin äsken halusin, bestis ei enää merkitsekään mitään, kipu ei enää satuta vaan hymyilee ja itse et enää osaakaan itkeä, vaan lojut tunteettomana sängyllä testaten kaikkea tyhmää, jotta saat pääsi toimimaan kunnolla.
 Mitäköhän mielialalääkkeet tekisivät minulle? Tulisiko minulle parempi olo ja pääsisinkö siitä koko ajan kasaan puristavasta tunteesta? Toisaalta, en tiedä mitä mun päässä on jossei siellä ole niitä samoja ajatuksia kuin nyt. Olenkohan se mä vai masennus, joka ei halua niistä ajatuksista eroon? Ihan samahan se on, me ollaan yhtä. Masennus ja mä, mä ja masennus.
 Äitikin on jo huomannu et jotain on vialla. Se tosin kyseli, että voisiko mulla olla joku toinen ongelma. Nimeä en muista, mutta oireita olivat huonomuistisuus, mahaongelmat (?), masennusoireet ja mitä niitä olikaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta se taisi olla.
  Siinä menikin kauan tymmärtää et tässä on joku ongelma :) oon ollu suunnilleen tällaisella tuulella jo puolisen vuotta.
 Hukkasin terät. Vituttaa.

Hei

Sanni- Jos mä oon oikee

Mun kaveri kuunteli sitä kun kävi meillä viimeksi. Hyvä tyyppi, harmi että se muutti. Sen jälkeen on ollut vähän orpo olo kun kulkee keskustassa. Ennen saattoi soittaa sille, että moi, lähetkö mukaan hillumaan jonnekin? On surullinen olo, kun tuli mieleen tämäkin. On siitä jo aikaa kun se meni, mutta tuli taas ikävä, kun yksi toinen tuttu sieltäpäin oli käymässä täällä. Ne on niin samanlaisia, molemmat pitkiä, tummatukkaisia, meikkaavat ja kuuntelevat musiikkia...

Tässä välissä Blogger paskoi homman ja jouduin vaihtamaan kännykälle monen mutkan jälkeen. Google on outo paikka.

Mitäs kaikkea tässä on tapahtunut... jaa-a.
Syysloma. Kävin eilen psykalla, juteltiin kaikesta. Sosiaalisuudesta jutellessa minua alkoi ahditstaa, painelin toista kättäni kynnellä hermostuksissani. Illalla huomasin, ett käteen oli ilmestynyt monta punaista ja kipeää viirua.

Minua ahdistaa juuri nytkin. En edes tiedä, mikä, mutta olo on aivan kauhea. Mitä hittoa sitä tekisi? Olen koko päivän suunnilleen leipinut kakkua, muffinsseja ja joulutorttuja. Kyllä, joulutorttuja ja jo nyt. Meillä fiilistellään joulua melko aikaisin :D

Btw, pitäisi alkaa miettiä, että mitä annan joululahjaksi ihmisille... kyllä, jo nyt.

Ahdistaa.

Miksi olen saanut katsontakertoja vaikken ole mitään kirjoittanutkaan? Ihmettelen. Niintosiaan hei vain kaikki.

Viimeaikoina minulla on ollut aika ahdistunut ja paska olo. Koenumerot koulussa ovat tippuneet alas... saan suunnilleen 6-8 numeroita kokeista. Enpä oikeastaan jaksa keskittyä mihinkään päänsäryn takia, tai muuten vain ei ole motivaatiota.

Miten kotona menee? Jotenkin. Nykyään kännykkäni otetaan pois kello 10 arkisin ja kello 11 viikonloppuisin ja lomilla. Jäin kiinni juomisesta, ja seurauksena suunnilleen kuukauden yökyläilykielto. Tämä tosin kerrottiin vasta siinä vaiheessa, kun kysyin, olisinko voinut mennä ystävälleni viettämään hänen syntymäpäiväänsä. Voi vain sanoa, että ärsytti.

Keskusteluapu menettelee. Tyyppi, jolle puran murheitani, on ihan kiva tyyppi.

Mutta sisäisesti hajoilen.

- Muistini pätkii. Unohtelen kaverien nimiä, kellonaikoja, numeroita, kokeita ja muuta...

- Minua väsyttää. Uusista nukkumaanmenoajoistani ei ole hyötyä, olen aina yhtä väsynyt kuin 5h unillani tavallisesti. Nykyään ehdin nukkua yli 8h, toisinaan 10h.

- Sosiaalisuus ei enää kiinnosta minua. Mieluiten olisin jossain ilman ihmisiä. En jaksa kuin maata sängyssä tai lattialla, koulunkäyntikin on puuroa kun en jaksa keskittyä mihinkään. Keksin kavereille joskus tekosyitä ettei tarvitsisi mennä minnekään, en vain jaksa nähdä muita.

- Minulla on hemmetin outoja tunteenpurkauksia ja itken usein, ja ihan liikaa.

- Paska olo ja vitutus kellon ympäri. Aina tuntuu yhtä tyhjältä ja oudolta, eikä juuri mikään saa oloa tuntumaan hyvältä.

- Heräilen yöllä usein, enkä saa unta uudestaan pitkään aikaan.

- Tein Beckin masennustestin ja sain 42pistettä. Eihän se ole normaalia, häh?

Tällaista minulla on. Makaan nytkin sohvalla, enkä jaksa mennä syömään. Tekee mieli itkeä ja lyödä päätä seinään, minua vituttaa :(

Ja mikä minulla on?

En jaksa kirjoittaa enempää. Mitä teille kuuluu, tyypit jotka tänne eksytte?

Hei taas, joksikin aikaa.

(Ja olkaa kilttejä, kommentoikaa JOTAIN! Ahdistavaa selittää jotain yksinäni.)