Olen taas ollut hetken poissa. En siksi, että minua ei olisi huvittanut, vaan on ollut ongelmia tunnuksien kanssa... Se perus salasanan unohtaminen, ehheh.
No, tällä välillä on taas tapahtunut kaikkea. Oikeastaan.. käännettä parempaan päin.
Päätin lopettaa viiltelyn, heitin terät roskiin. En mä oikeasti ole varmaan ikinä halunnut hajottaa itseäni enempää. Siinä oli tarpeeksi että on sisältä niin rikki että on valmis tuhoamaan itseään vielä ulkopuoleltakin, mutta ehkä se helpottaa nyt. Äiti tietää mun viiltelystä, mutta se ei oo mulle vihainen vaikken olekaan puhunut lopettamisesta mitään. En halua ratketa taas aukomaan ihoa ihan päättömästi, olen saanut jo ihan tarpeeksi pysyviä arpia aikaan. Jos kuitenkin sattuisi jotain, esimerkiksi isoja riitoja kaverien kanssa tai jotain muuta, menettäisin ystäviä, perheenjäsenen jne., en tiedä voisinko pysyä erossa teristä. Toivon parasta ja pelkään pahinta-
Tilanteeseeni on vaikuttanut positiivisesti se, että olen löytänyt uusia kavereita ja kiinnostuksen kohteita, sellaisia vapaaehtoisia jotka piristävät ja parantavat oloa. Tavallaan kuitenkin pelkään että patoan ihan huomaamattani kaikkea sisälleni ja hajoan siihen taas myöhemmin, apua... Mutta ainakin nyt on hyvä olo.
Takaraivoon sattuu. Löin sen perjantaina metalliputkeen leikkipuistossa, kolautin ihan voimalla. Siinä on edelleen pieni kuhmu, mutta ärsyttävintä on se, että siihen koskeminen sattuu. Nyt saatana.
Takkini tuoksuu ihan bensalta. Kotoisa tuoksu, hih.
Syömisten kanssa on niin ja näin. Perus arkipäivänä saatan syödä aamupalan ja jtn koulussa, sitten seuraavaksi illalla teetä... Jos päivällä vain on ajamassa/kyydissä, ei tule syötyä mitään- ehkä karkkia tai energiajuomaa jos jollain on rahaa.
Koulupaineet alkaa helpottaa. Kokeet ei tunnu enää niin pakotukselta, esimerkiksi terveystiedon kokeeseen on ihan kiva lukea. Ja osa kokeista on ollut jo niin, että niistä aineista ei enää tule testejä.
Riparia odotellessa... Konfirmaatiot ja kaikki ahdistaa kuitenkin ihan luvattomasti. Se on vasta kesällä mutta silti, ei ei ei en halua.
Tsemppiä viilteltn lopettamiseen! Kunhan vain muistat, ettei se käy tosta vaan, etkä suutu itsellesi jos retkahdat. Tiedän tän, koska yritän itse parhaillani lopettaa, ja muutaman kerran olenjo retkahtanut... Tosin heitin itsekin kaikki terät pois, eikä ilman kunnon teriä onneksi saa syviä jälkiä. Hirmuisesti tsemppiä, toivottavasti lopettaminen sujuu!
VastaaPoista