Mulla on tosi paha olo. Sain koulussa itkukohtauksen, ja kaverit kyseli et mikä on. Käskin niitä jättämään mut rauhaan ja kuivailin silmäni siinä kuiviksi. Seuraava tunti oli niin puuduttava, että vain upposin pääni sisälle miettimään.

Mietin ihmisyyttä. Ihminen on outo eläin. Kun ihmisen läheinen ihminen kuolee, ihminen on surullinen ja kyhjöttää jossain itsekseen. Kuitenkin se kiskoutuu jossain vaiheessa muiden ihmisten joukkoon takaisin ja etsii turvaa muista ihmisistä.

Kun ihminen ihastuu/rakastuu, hän etsii potentiaaalista lisääntymiskumppania. Ihminen tarvitsee turvaa ja läheisyyttä, jotta voi hyvin. Murrosikään asti sitä tarjoaa perhe. Murrosiän aikana ja jälkeen sitä alkaa etsiä ystävistä ja kumppaneista.

Miten liittyy minuun? Minulla on ystäviä, mutta ei ollenkaan turvallisuuden tunnetta. Tarvisin sen jonkun lähelle, niin että voi maata jonkun vieressä ja tuntea ruumiin lämmön omallani. Haluaisin tietää, että muut hengittävät ja ovat todellisia. Ei se oikein tunnu siltä.

Tarvin ruumiillista läheisyyttä. En todellakaan seksiä D: vaan JUMALAUTA JONKUN josta pitää kii ja jonkun joka käyttäis muhun aikaa, halais mua ja kattois mun perään. Jos mulla olis sellainen tyyppi, en viiltelisi, joisi, polttaisi ja voisin jopa päästä yli menneistä.

...saattaa olla että tänään on bileet ja teriä. Päivitän taas jossain vaiheessa