Päivitystä vaihteeksi

Hei taas.
On ollut aika kiireistä viimeaikoina. Oon saanut uusia kavereita, ja enää ei tarvitse olla niin paljoa yksin. Paniikkikohtauksia ei ole ollut suunnilleen kuukauteen.

Lipsuin viiltelyssä pari viikkoa sitten. En tiedä mitä se oli, ahdisti ihan kamalasti. Purin sheiverin ja viiltelin käteen ja toiseen jalkaan. Jäljet on taas arpeutuneet, että ei se niin haittaa. Silti vähän tyhmä olo edelleen. Olin ollut jo suhteellisen kauan viiltelemättä ja sitten jostain pusikosta pomppaa riippuvuus ja... niin. Mutta jatkan lopettamista.
Tällä hetkellä on nälkä. Koko päivän aikana oon syönyt vain pari pikku karjalanpiirakkaa ja perunan, ja juonut energiajuomaa. (Ja vähän karkkia koska loma) Mutta silti ihan kamala olo. Jos sitä raahautuis syömään jotain.
Oon vähän miettinyt tän blogin poistamista. Nykyään tunnen elämää enkä kuolemaa elämässä, ja on jollain tapaa masentavaa miettiä vanhaa itseään. Mutta ehkä mä en poista, ainakaan vielä.

Kaiken kaikkiaan on parempi olo. Ainakin toistaiseksi.

Päivitystä

Olen taas ollut hetken poissa. En siksi, että minua ei olisi huvittanut, vaan on ollut ongelmia tunnuksien kanssa... Se perus salasanan unohtaminen, ehheh.

No, tällä välillä on taas tapahtunut kaikkea. Oikeastaan.. käännettä parempaan päin.
Päätin lopettaa viiltelyn, heitin terät roskiin. En mä oikeasti ole varmaan ikinä halunnut hajottaa itseäni enempää. Siinä oli tarpeeksi että on sisältä niin rikki että on valmis tuhoamaan itseään vielä ulkopuoleltakin, mutta ehkä se helpottaa nyt. Äiti tietää mun viiltelystä, mutta se ei oo mulle vihainen vaikken olekaan puhunut lopettamisesta mitään. En halua ratketa taas aukomaan ihoa ihan päättömästi, olen saanut jo ihan tarpeeksi pysyviä arpia aikaan. Jos kuitenkin sattuisi jotain, esimerkiksi isoja riitoja kaverien kanssa tai jotain muuta, menettäisin ystäviä, perheenjäsenen jne., en tiedä voisinko pysyä erossa teristä. Toivon parasta ja pelkään pahinta-

Tilanteeseeni on vaikuttanut positiivisesti se, että olen löytänyt uusia kavereita ja kiinnostuksen kohteita, sellaisia vapaaehtoisia jotka piristävät ja parantavat oloa. Tavallaan kuitenkin pelkään että patoan ihan huomaamattani kaikkea sisälleni ja hajoan siihen taas myöhemmin, apua... Mutta ainakin nyt on hyvä olo.
Takaraivoon sattuu. Löin sen perjantaina metalliputkeen leikkipuistossa, kolautin ihan voimalla. Siinä on edelleen pieni kuhmu, mutta ärsyttävintä on se, että siihen koskeminen sattuu. Nyt saatana.
Takkini tuoksuu ihan bensalta. Kotoisa tuoksu, hih.

Syömisten kanssa on niin ja näin. Perus arkipäivänä saatan syödä aamupalan ja jtn koulussa, sitten seuraavaksi illalla teetä... Jos päivällä vain on ajamassa/kyydissä, ei tule syötyä mitään- ehkä karkkia tai energiajuomaa jos jollain on rahaa.
Koulupaineet alkaa helpottaa. Kokeet ei tunnu enää niin pakotukselta, esimerkiksi terveystiedon kokeeseen on ihan kiva lukea. Ja osa kokeista on ollut jo niin, että niistä aineista ei enää tule testejä.

Riparia odotellessa... Konfirmaatiot ja kaikki ahdistaa kuitenkin ihan luvattomasti. Se on vasta kesällä mutta silti, ei ei ei en halua.

-

Kirjoittlen tänne taas kun voin. Abouttiarallaa viikon tauko tulossa, vähintään.

Harhakuva

Ei sekään sitten kestänyt. Kuulin kaveriltani, että tyyppi josta puhuin hämmentävänä, on vain esittänyt kaveria ja levitellyt mun asioita. Oikeasti sitä ei ole kiinnostanut mun asiat missään vaiheessa ja se on vaan nauranu mulle ja ku oon kertonu jos on paska olo, se on kertonut siitä muillekkin ja nauranut.
Se vitun lähes puoli vuotta jonka oon sem tuntenu on ollu mulle kuitenki hyvää aikaa. Sen ansiosta ehkä oon edelleen hengissä. Mä tykkäsin siitä. Se sai mut uskomaan itteeni. Ja se saa tän tuntumaan tuhat kertaa pahemmalta, se vanno et voin luottaa siihen, se sano et ihmiset on muualla erilaisii kuin tääl, et se ei koskaan petä mun luottamusta ja välittää musta.
Tässä se huomataan, ei vittu kehenkään voi luottaa. Vihaan itteeni kun kuvittelin että ihmiset muuttuu ja kaikki tulee paremmaks ja et voin luottaa pitkän ajan jälkeen taas toisiin ja kertoa mulle ajankohtaisista ja tärkeistä asioista.
Olin eilen yökylässä kaverilla kun kuulin niitä juttuja. Nukahdin joskus neljän jälkeen yöllä, itkin sängyssä ja tuntui ihan kamalalta.
Terät oli mukana. Hipsin vessaan vetämään käsiin viiltoja, läpsäisin laastarit päälle ja menin nukkumaan.
Aamulla oli vähän rauhallisempi olo. Laitoin välit poikki. Tavallaan se helpotti, tavallaan ei. Välitän siitä vieläki mutta nyt myös näen sen tunteettomana pelaajana ja pelkään sitä. Ja muitakin ihmisiä nyt.
Jos petyn vielä, en oikeasti enää voi luottaa keneenkään. Rikkinäinen, siltä tuntuu.
Kun tulin kotiin, siivosin ja söin karkkia. Läski, mikään ihmekään että kukaan ei voi tosissaan välittää susta
Kohta meen saunaan ja illemmalla skypeen kaverin kanssa vaikka pelottaakin että mitä se sanoo mitä mä sanon vihaako se mua kertooko se vielä jotain pahempaa
Joskus tekee vaan mieli kuolla
Hitaasti kivuliaasti ja järjestelmällisen kylmästi ihan kuin viha
Teippi ja liima, mikä pari. Kerään itseni kokoon ja näytän muille että en oo mikään tiskirätti ja mua ei kohdella kuin halutaan mutten pysty siihen, en ainakaan vielä ja tarvisin apua mutta sattuu
Ilmaisia haleja otetaan vastaan.

Uniongelma

Tekisi mieli nukkua. Kuitenkaan en halua, enkä osaa edes selittää itselleni että miksi. Haluaisin vain juoda appelsiinimehua ja olla iloinen.
Sen sijaan mulla on taas mietittävä hämmentävä ihminen. Miks se on mulle kiltti? Ja miks se on kiltti ja valehtelee mulle? Suojellakseen? Piristääkseen? En tiedä edes haluanko kuulla totuutta kun harhakuva on niin hyvä.
Olen ollu hereillä reilut lähes 31h. Vastaa yli yhden promillen humalatilaa. Siltä se tuntuukin, kirjoitusvirheitä ja päässä heittää. :|
Olis niin helppoa nukahtaa kun aika kuluu hitaasti. Tää on viivytystaistelu. Ehkä huomenna voisin valvoa jos nyt luon pohjan ja perseen unirytmin vääristymälle ja annan lopullisen armoniskun viikonlopun valvomisilla.
Nukkukaa te muut hyvin.

Lumisade

Paskaa. Taivaalta sataa puolinestemäisiä paskapalloja. Räntää. NYT HELVETTI
Erikseen laittaa hiukset nätisti aamulla ja koulussa näyttää vitun ruumiilta. Kouluun tullessa ei näe niin vittuakaan ja on helvetin liukasta.
Tää päivä on ollu tähän asti vähän niin ja näin. Koulussa oli tylsää, päässä humisi ja oli kylmä. Nyt väsyttää. Valvoin ja luin kokeeseen. Sitten oli nukahtamisongelma ja sitten näin kerrassaan hurmaavan unen. Olin menossa naimisiin jonkun kanssa, en edes tiennyt nimeä ja leivoin unessa kakun. Aamulla oli vähän watafffff-olo.
Kurkkua kuristaa. Söin äsken, mutta on taas nälkä. Vituttaa, tänään olisi vielä tekemistä mutta unenpuute tappaa mut.
Tekee mieli tehdä jotain typerää. Viiltää, testata kestääkö jää, liukastua tahallaan ilman kypärää ja loukkaantua, mennä makaamaan ulos lumeen ja olla siellä niin kauan etten enää tunne kylmää. Lumi olisi peitto ja mua väsyttäis.
Eilen yksi kaveri oli käymässä. Oli ihan mukavaa. Minusta on mukava kuunnella mitä muut sanovat ja ajattelevat. Monen ihmisen juttuja kun kuuntelee, niistä muodostuu kokonaiskuva. Näkökulmat ja ajatukset avartavat, kolmas silmä aukeaa ajattelemaan.
Salaisuudet on tarkoitettu piilotettaviksi. Hautaan asti hiljaisuus
Ja haudassa
Hiljaisuus
Siitä ei pääse koskaan ylitse
Se puristaa multaiset luut rikki
Hiljaisuus elää
Mutta on samalla kuolema
Ajatukset lentelee

Päiväunia

Väsyttää taas. En oo valvonu, mutta painajaisputki menossa. Oon väsyny ja mielialat heittelee. Nukun koulussa, pää pulpettiin ja kops se nukahti kesken lauseensa ja herätessä päähän sattuu ja otsassa on punainen laikku.
Musta tuntuu et kaikki sisällä hajoaa mutta kuori on kunnossa
Miks tyylin takia pitää saada niin paljon alentavia kommentteja
Mutta niihin voi vastata vaan keskisormet pystyssä ja sanoa ettei kiinnosta, ei se ole niiden vika et muhun sattuu vaan mun oma koska en osaa olla tuntematta
(piilota se)
Äläkä näytä sitä
(Pois näkyvistä)
Niin et ole heikko
(Älä ajattele sitä)
Mun tekis mieli kirkua ja heitellä tavaroita
Mutta en mä voi
Ja itkettää

Otsikko on yliarvostettu asia

Pari viimepäivää on ollu ihan mukavia. Oikeastaan fiilis ei yleisesti ole jumittunut mihinkään negatiiviseen.
Sunnuntaina olin yksin kotona. Porukat lähti käymään sukulaisilla ja järjestin kohtauksen. En halunnut mukaan, ja tuntuu siltä, että mulla on vähän sananvaltaa asiaan kun kotona oli sotkuinen huone ja lukemattomat läksyt, joita ei olisi jaksanut illalla. Se oli vähän negatiivinen juttu, mutta olin lähes 6 h itsekseni ja siitä tuli hyvä fiilis.
Aluksi siivosin huoneeni ja keittiön, ja laitoin töitä tehdessäni musiikkia yhteiseltä pöytäkoneelta. Netti oli ovelasti katkaistu mutta ei siihen mikään kaatunut, olin aikaisemmin kopioinut koneelle ihan kiitettävästi musiikkia. Ei tarvinut miettiä ketään muuta. Missä asennossa on, millä ilmeellä, sama näyttääkö harakanperseeltä, saa olla rauhassa ja tehdä mitä haluaa. Loppuaika sitten oli chillin' chillin' itekseni.
Eilen tein ulkonäkömuutoksen. Voi vain sanoa, että helpotti elämää aika kummasti.  Muutenkin tuntuu, että pukeutumisen ja ulkönäön kanssa olen enemmän itseni kuin aiemmin. Se sekoittaa persoonallisuutta, kun ei voi kuvastaa itseään ulkopuolelle. Se, ett näyttää joltain, mitä ei ole, ei tunnu mukavalta, se tuntuu siltä, kuin olisi väärässä ruumiissa. (Huih. Alkaa kuulostaa siltä kuin en haluaisi ollan omaa sukupuoltani :'D)
Anyways, oli ihan ok koulupäivä. Tosin... Väsyttää kamalasti, ja olen kai sen näköinenkin. Makoilen sängyllä, ja silmät alkaa painua kiinni. Menin eilen aikaisemmin nukkumaan ja nukuin arviolta yli 8h. Näin henkisesti kamalia ja mutkikkaita unia, ja aamulla heräsin kuristavaan tunteeseen, ja oikeastaan vieläkin on sellainen olo, että unen tapahtumat voisivat toteutua ja en halua koskaan olla rekan kyydissä (ei onneksi ehkä tarvitsekaan :))
Kaikkien kivojen juttujen lisäksi mulla on sitten kiva olo ihanan ihmisen takia. Ei siitä sen enempää, mitään ei luultavasti kuitenkaan tule tapahtumaan, mutta ainakin minulla on parempi olo hänen takiaan.
Toisaalta kuitenkin tuntuu, että pian taas tulee jokin kriisi ja sitten taas vituttaa, kuinka oon koskaan voinut sanoo olevani iloinen. Toivottavasti niin ei käy pian, kuudes aisti hyshys :d
Tänään ei varmaan tule tehtyä enää mitään järkevää, läksyt ehkä. Huoh.
Hyvää tiistaita teille :)

Tilannepäivitystä

Sorkin blogitekstejä, ja ne menivät ihan epäjärjestykseen. Snif.
Poistin vanhoja postauksia. Kun katsoo itse vähän eri kuvakulmasta, huomaa, että ehkä ihan kaikkea ei tarvitse kertoa. Sen lisäksi olen miettinyt enemmän yksityisyyttäni. En halua joutua tunnistetuksi tekstieni perusteella. (Tavallaan myöhäistä... Mutta ei se ole niin vakavaa. Pääasia että kukaan muu ei tajua kuka olen.)  Kuka tahansa varmasti ymmärtää, että en haluaisi esimerkiksi äitini löytävän tätä blogia. Sen jälkeen joutuisi puhumaan vähän vaivaannuttavistakin jutuista. Ja jos se ei ole tähän mennessä huomannut että jokin on vialla, ei sillä sitten ole niin väliä.
Väsyttää. Vaikka ei ole edes tullut valvottua kamalan paljon, jossain kohtaa päivää vain huomaan istuessani, että pää on ihan puuroa, ja mikä tahansa makuualusta on kuin lahja taivaasta. Sitten vain nukahdan.
Öisin taas tulee mietittyä ihan liikaa kaikkea, kun pitäisi nukkua. Ei kauhean kivaa, mutta siihenkin tottuu. Ja ainahan sitä voi nukkua koulussa.
Oon miettinyt, jos tekisin lähiaikoina jonkinlaisen kuvapostauksen johon tulisi kaikkea satunnaista, jollain tapaa elämääni liittyvää tai muuten vain kuvia jotka kolahtavat.
Mielialani on ollut vähän parempi. Silloin kun ahdistaa, sen on saanut itkettyä pois. Eilen jopa menin ulos kaverien kanssa, ehkä menen tänäänkin. En yleensä jaksa edes kysyä lupaa mennä, jollain tapaa tuntuu paremmalta olla yksin. Mutta oli se kuitenkin ihan mukavaa, chilling chilling.
Päässä tuntuu vähän hajanaiselta.  Tarvitsisin lisää kontrollia elämääni, mutta ne asiat, joihin haluaisin vaikuttaa, eivät ole vaikutusvaltani piirissä. Ehkä voin sitten joskus aikuisena vaikuttaa niihin. Siihen asti on keksittävä jotain muuta, millä luoda illuusion vallasta ja hallinnasta
(turvallisuudesta)
Ja luoda ympärilleen kuplan jossa tuntiu hyvältä olla
(turvallisuudesta)
Ja hautautua sängyn pohjalle
(turvallisesti)

En kestä itkeviä lapsia. Enkä kyllä itkeviä aikuisiakaan. Tai oikeastaan niitä itkemisen ääniä. Se ahdistaa, tulen vihaiseksi ja rauhattomaksi.

Hmm. Perjantai, 13. Maaliskuuta. Ei voi muuta sanoa kuin että jos tänään tapahtuu jotain pahaa, se on tämän päivän vika. Ehkä koko epäonni on vain valtioiden juoni ja juonen varjossa valtiot toteuttavat omia pimeitä puuhiaan. En tajua itseäni. Voisin mennä nukkumaan jos vaikka saisin itsekin selvää ajatuksistani.

Hei taas

En tajua, kuinka pariin kuukauteen mahtuu niin kamalasta kerrottavaa. Alamäkiä, ylämäkiä, paskaa monta sangollista.
Halusin vaan ilmottaa, että oon vielä hengissä. Mulla on vaan ollu sellanen olo etten haluu puhua, enkä enää tajua mitään.
Lupaan yrittää taas kirjotella kun saan inspiraatiota... On ollut aika lattea olo viimeaikoina.

Tajuissani taas

Tuntuu taas siltä, että tunnen ja voin olla onnellinen.
Lopetin viiltelyn uutenavuotena. Toivon, etten enää päädy pitämään sitä vaihtoehtona. Mutta ehkä minun ei tarvitse :)
Osaan ehkä käsitellä ajatuksiani ja tunteitani vähän paremmin. En tiedä vieläkään mitä haluan ja mitä aion, mutta pystyn elämään sen kanssa. Elämässäni on ihmisiä, jotka pystyvät neuvomaan ja tukemaan minua, jos elämäni tuntuu valuvan hukkaan.
Tänään on ollut ihan kiva päivä. Katsoin tällä viikolla Sormusten herra - elokuvatrilogian. Olen fani. Ja kova sellainen :D
Ja vielä...anteeksi hiljaisuuteni. Yritän kirjoitella enemmän.