Mua väsyttää ihan suhteettomasti ottaen huomioon sen, etten tee melkein mitään, ja sen, miten paljon nukun.
Mulla ei oo hyvä olo. Oon surulline, turhautunu ja vaan nii kyllästyny kaikkeen. Tähän voidaan laskea vielä sekin, että vihaan itseäni, kun olen purkanut kaikkia huoliani läheisilleni. Oikeastaan... Sain juuri idean. Listaan kaikki elämääni kuuluvat ihmiset.
Äiti. Jokapäiväinen kapine, itsestäänselvyys, joka kuitenkin merkitsee niin paljon ja jota ilman en osaisi elää. Unohtuu niin monesti sanoa, että hän on minulle tärkeä. Ja silti hän on se, joka pystyy eniten satuttamaan vaikkei edes tarkoittaisi.
Isäpuoli. Ihminen joka on ollut elämässäni kymmenisen vuotta. Edelleenkään en tunne kunnolla. Aiheuttaa usein paskan olon huomautuksillaan, ja saa minut varovaiseksi ja sulkeutuneeksi jos on kotona. Vihaan sitä.
Sisarukset. Hyviä ja huonoja puolia. En osaa suhtautua heihin ja myönnän ylenkatsovani heitä... En aina tahallani mutta niin teen silti.
Julie. Vihaan, en luota täysin ja silti hän on yksi niistä harvoista joiden kanssa voin nauraa ja viettää toisinaan aikaa. Ystäväni. Ristiriitaista.
"Romeon" Julia... Kärsii ehkä eniten purkauksistani, mutta jaksaa aina lohduttaa, on tärkee ja ihana ihminen.
Veli. Ei veli varsinaisesti, mutta silti ihminen johon maailmassa eniten luotan. Näen noin kerran viikossa.
Poikaystävä. (Joka muuten vaihtui tässä välissä... En olisi uskonut) Maailman tärkein ihminen. Sille voi aina puhua mitä vaan ❤ toimii tietty molemmin puolin. Enpä tiedä että mitä tekisin ilman.
Siinä ne jotka nyt ekana tulee mieleen.
Vierailulla.
VastaaPoista