Sorkin blogitekstejä, ja ne menivät ihan epäjärjestykseen. Snif.
Poistin vanhoja postauksia. Kun katsoo itse vähän eri kuvakulmasta, huomaa, että ehkä ihan kaikkea ei tarvitse kertoa. Sen lisäksi olen miettinyt enemmän yksityisyyttäni. En halua joutua tunnistetuksi tekstieni perusteella. (Tavallaan myöhäistä... Mutta ei se ole niin vakavaa. Pääasia että kukaan muu ei tajua kuka olen.) Kuka tahansa varmasti ymmärtää, että en haluaisi esimerkiksi äitini löytävän tätä blogia. Sen jälkeen joutuisi puhumaan vähän vaivaannuttavistakin jutuista. Ja jos se ei ole tähän mennessä huomannut että jokin on vialla, ei sillä sitten ole niin väliä.
Väsyttää. Vaikka ei ole edes tullut valvottua kamalan paljon, jossain kohtaa päivää vain huomaan istuessani, että pää on ihan puuroa, ja mikä tahansa makuualusta on kuin lahja taivaasta. Sitten vain nukahdan.
Öisin taas tulee mietittyä ihan liikaa kaikkea, kun pitäisi nukkua. Ei kauhean kivaa, mutta siihenkin tottuu. Ja ainahan sitä voi nukkua koulussa.
Oon miettinyt, jos tekisin lähiaikoina jonkinlaisen kuvapostauksen johon tulisi kaikkea satunnaista, jollain tapaa elämääni liittyvää tai muuten vain kuvia jotka kolahtavat.
Mielialani on ollut vähän parempi. Silloin kun ahdistaa, sen on saanut itkettyä pois. Eilen jopa menin ulos kaverien kanssa, ehkä menen tänäänkin. En yleensä jaksa edes kysyä lupaa mennä, jollain tapaa tuntuu paremmalta olla yksin. Mutta oli se kuitenkin ihan mukavaa, chilling chilling.
Päässä tuntuu vähän hajanaiselta. Tarvitsisin lisää kontrollia elämääni, mutta ne asiat, joihin haluaisin vaikuttaa, eivät ole vaikutusvaltani piirissä. Ehkä voin sitten joskus aikuisena vaikuttaa niihin. Siihen asti on keksittävä jotain muuta, millä luoda illuusion vallasta ja hallinnasta
(turvallisuudesta)
Ja luoda ympärilleen kuplan jossa tuntiu hyvältä olla
(turvallisuudesta)
Ja hautautua sängyn pohjalle
(turvallisesti)
En kestä itkeviä lapsia. Enkä kyllä itkeviä aikuisiakaan. Tai oikeastaan niitä itkemisen ääniä. Se ahdistaa, tulen vihaiseksi ja rauhattomaksi.
Hmm. Perjantai, 13. Maaliskuuta. Ei voi muuta sanoa kuin että jos tänään tapahtuu jotain pahaa, se on tämän päivän vika. Ehkä koko epäonni on vain valtioiden juoni ja juonen varjossa valtiot toteuttavat omia pimeitä puuhiaan. En tajua itseäni. Voisin mennä nukkumaan jos vaikka saisin itsekin selvää ajatuksistani.
